Kalkkiuuni

Melalahti

Melalahti ja kalkki

Kalkki luonnossa

Voisi sanoa, että se miksi Melalahti on tänä päivänä sellainen kuin on, johtuu kalkista.

Kalkkipitoinen kallioperä mahdollistaa monipuolisen ja harvinaisistakin kasvilajeista muodostuvan rehevän luonnon. Kasvillisuuden monipuolisuutteen tuo oman lisänsä myös Melalahdessa vallitseva edullinen pienilmasto. Samasta syystä myös melalahtelaiset kiviset pellot ovat niin viljavia kuin ovat.

1500-luvun puolivälissä Kainuuseen Savosta tulleet uudisasukkaat osasivat lukea hyvin luonnonkirjaa, vaikka eivät ehkä tunteneet montakaan aakkosta, varsinaisesta lukutaidosta puhumattakaan. He tiesivät mm. että kataja ja leppä sekä jyhkeä kuusikko kertovat hedelmällisestä ja tuottavasta kasken paikasta. Varmasti myös alueen heinäisyys vahvisti uskomusta tulevasta runsaasta ruis- ja naurissadosta.

Melalahtelainen valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema on syntynyt tulen, viikatteen ja lehmän yhteisvaikutuksesta. Voimme siis kiittää savolaisia esi-isiämme, että he tunsivat kalkinsuosijakasvit ja asettuivat näille viljaville rannoille kaatamaan kaskiaan ja pystyttämään pirttejään, ja loivat näin   edellytykset nykymuodossan kauniin ja viljavan kylämme synnylle.

Kalkki muurissa

Kalkin hyödyntäminen rakentamisessa alkoi yleensä seutukunnalla silloin, kun alettiin rakentaa kivilinnoituksia. Muuraamiseen tarvittiin kestävää laastia ja se vaati hiekan ja kalkkijauhon sekoitusta. Kajaanin linnan rakentaminen 1600-luvun alussa vahvisti kalkinpolttotaitoa kansan keskuudessa. Melalahti oli hyvän vesiyhteyden ja verrattain lyhyen matkan päässä linnoitustyömaasta ja kalkkipitoisen kallioperän ansiosta edullinen kalkin hankinta-alue. Totena kerrotaankin, että Kajaanin linnan kalkit olisi poltettu Melalahdessa.

Kalkki kylällä

Melalahdessa on useita kalkin poltosta kertovia louhoksia ja uuninien jäänteitä. Melajokivarresta Kukkulan tilalta on louhittu kalkkia 1940-luvulle saakka ja  viety Kajaaniin paperiteollisuuden raaka-aineeksi.

Isossajaossa, joka on Kainuussa saatu päätökseen 1870-luvulla, on kylälle lohkottu yhteinen kalkkipalsta. Palsta sijaitsee nykyisen Koulutien varressa lähellä pusukuusta. Palstalla on hyväkuntoinen polttouuni. Kalkin poltosta kertovia jäänteitä on lisäksi esimerkiksi Varissaaressa ja Rusalan talon länsipuolella. 

Vähitellen peltoviljelyn yleistyessä kalkista tuli myös merkittävä maanparannusaine peltoviljelyyn.

Melalahden kalkkiuuni-kylämonumentti kertookin kalkinpolton suuresta merkityksestä kylälle. 

Copyright © 2022  Paltamon Ekomuseo
Design kalevak.fi